Lauantaina aloitimme aamun hotellin aamiaisella ja pienen ruuan sulattelun jälkeen suunnistimme lähimmälle bussipysäkille ja lähdimme kohti Tallinnan keskustaa. Päivä meni leppoisasti kävellessä ympäri vanhaa Tallinnaa pitäen huolta syömä- ja juomapuolesta. Kävimme itseasiassa syömässä kunnon pihviravintolassa, Goodwin the Steak Housessa. Tunnelmia päivästä kuvien muodossa:
Kauniita ovia, osa 308. Ovet johdattavat Kolmen Sisaren hotellin aulaan.
Kauniita ovia (tai no oviaukkoja) aihe jatkuu.
Yhden oven suusta kurkistaessa näytti tältä.
Tuli siellä vastaan kauniita ikkunoitakin.
”Vähän” kalliimmat autot eivät olleet harvinainen näky.
Tässä kerättiin rahaa tämän helmen kunnostamiseen.
Toisenlaisia hevosvoimia. Tupsujalat tepsuttelee.
Elävää musiikkia oli tarjolla runsaasti, tässä posetiivarin säestämänä.
Ikuistuimme todennäköisesti tulevan turistimainoksen taustalle istuskellessamme terassilla.
Sunnuntaina nautittuamme taas hotellin aamiaisen, kävimme pikaisesti tutustumassa lähiseudulla oleviin nähtävyyksiin; Piritan luostarin raunioihin ja Maarjamäen muistomerkkiin. Luostariin tutustuimme vain aidan ulkopuolelta ja muistomerkkiä tyydyimme sateen ”yllättäessä” kuvaamaan tuulilasin läpi. Itseasiassa meillä oli hieman ”kiire” lähteä ajamaan Palmsen kartanolle Suur Hobupäeville, joihin olin saanut ilmaisliput yhdeltä naiselta, johon Veskimetsassa tutustuin.
Piritan luostari on kokenut sen verran kovia Iivana Julman johdosta, ettei pystyssä ole kuin komea päätyjulkisivu ja sivuseinät.
Maarjamäen muistomerkki on perustettu neuvostovallan puolesta kaatuneiden muistoksi. 35 metriä korkea obeliski näkyy kauas ja muistomerkki on kuulema saanut nuorison toimesta lisänimen Pinokkion hauta.
Suur Hobupäevillä oli eestin työhevoslinjaisten hevosten näyttely (jos oikein ymmärsin vironkielisestä ohjelmasta ja juontajan puheesta).
Kartanon puistoalueella oli tarjolla vankkuriajelutusta.
Kiersimme nyt koko kartanoalueen ”luvan kanssa” kunnolla, kun viimeksi en kehdannut kaikkialle mennä, kun en ollut ostanut lippua.
Kartano oli täynnä viimeisteltyjä yksityiskohtia…
…Ja lattiaankin oli panostettu.
Kävimme nauttimassa päiväruuat ravintola Peter Ludwigissa. Ruoka oli yhtä hyvää kuin miltä näytti!
Vanha oritalli, joka nyt toimi tilana viinan valmistus näyttelylle ja kaupalle. Joskus muinoin täällä oli tehty myös Guinness World Record valmistamalla maailman väkevintä viinaa.
Tällä masiinalla on mitattu alkoholiprosentti.
Kävimme nyt myös sisällä kasvihuoneessa (jota viimeksi ihailin vain ovensuusta), jossa kasvatettiin mm. ananasta.
Sepän pajassa sai halutessaan takoa itselleen pienen onnenesineen muistoksi, tässä tulossa hevosenkenkä.
Paluumatkalla poikkesimme nappaamassa kuvan Kiiun tornista, joka on Baltian pienin säilynyt keskiaikainen linnakerakennus. Paikallinen kartanonherra rakennutti Kiiun vasallilinnoituksen eli Kiiun munkkitornin 1500-luvun alussa linnoitetuksi torniasunnoksi.
Lähdin saattamaan miestäni lentoasemalle, mutta myöhästyimme bussista, joten kerkesimme tutustumaan Linnahalliin, tuohon rapistuvaan (mutta suojeltuun) kulttuuri- ja urheilukeskukseen.
Linnahall eli kaupunginhalli valmistui vuoden 1980 kesäolympialaisiin, jolloin Tallinnassa oli Moskovan olympialaisten purjehduskisat. Nykyään rakennus on pääosin tyhjillään ja ilmeisesti osittain käyttökiellossa, mutta ajaa asiansa nuorten hengailupaikkana.
Lentoasemalta hotellille päin palatessani kävelin Vanhankaupungin läpi, jossa talot näyttäytyivät kirjaimellisesti eri valossa kuin päiväaikaan.
elamanlokikirja.wordpress.com 