Kestävällä tavalla toimiminen on yksi tutkinnonosa luonto-ohjaajan perustutkinnosta ja myös ulkomaan työssäoppimisjaksoon kuuluu kestävän kehityksen tehtävä, jossa mietiskellään vähän omien valintojen vaikutusta ekologiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuurilliseen kestävyyteen. Lisäksi työssäoppimisjakson aikana tehtävänä on pohtia, miten kestävän kehityksen osa-alueet näkyvät työssäoppimispaikassa ja vapaa-ajalla sekä minkälainen vaikutus omalla työpanoksella on työympäristön turvallisuuteen, terveellisyyteen ja viihtyisyyteen.
Opiskelijana, ja siten tätänykyä aika pienituloisena, oma taloudellinen kestävyys menee ekologisen kestävyyden edelle lähes kaikessa. Käytännössä siis ostan tuotteita halvimman kilohinnan mukaan, joten tuotteet ovat harvoin luomua tai vapaan kanan munia, kuitenkin aina mahdollisuuden salliessa suomalaisia. Toki kulutuksen määrässä pienituloisuuteni vaikuttaa huomattavasti – köyhän ei ole varaa ostaa halpaa (huonoa). Panostan isommissa ostoksissa kerralla kunnolliseen, joka valmistusvaiheessa on mahdollisesti kuluttanut enemmän luonnonvaroja, mutta pitkäikäisyydellään mahdollisesti säästää luonnonvaroja verrattuna ”kertakäyttökamaan”.
Pidemmälle mietittynä ekologisten valintojen tekeminen käy ihan työstä; luomu-leima ei välttämättä takaa eläimelle luonnonmukaisia elinolosuhteita ja toisaalta taas luomu ei ole tehokkuuden kannalta paras vaihtoehto. Nykyään markkinoinnissa käytetään myös ns. viherpesua, joka on vain pinnallista ympäristöystävällisyyttä ja luonnollisemman tuotteen mielikuvasta saadaan parempi hinta. Kaikkien näkökantojen selville ottaminen vaatisi siis runsaasti aikaa, sillä puolueetonta tutkittua tietoa ei välttämättä ole helppo löytää ja asioihin ei ole yhtä oikeaa ja yhtä väärää vastausta, vaan monesti vaihtoehdoista joutuu punnitsemaan ”pienimmän pahan”.
Liikkumiseeni käytän melkein poikkeuksetta omaa autoani, vaikka lähikohteisiin pystyisin monesti helpommin kävelemäänkin, mutta se on tapa, jota on ollut vaikea muuttaa vaikka olen yrittänyt. Ongelmana autoilun vähentämisessä on, että tykkään ajaa autolla ja tykkään vapaudesta liikkua minne ja milloin huvittaa (vrt. joukkoliikenteen käyttöön). Autoilu on siis tietoinen valinta ja sitä voisi siis ehkä verrata harrastukseen – on niitä ympäristön ja terveyden kannalta paljon ”huonompiakin” harrastuksia. Ja jos asuisin maalla ja minulla olisi hevonen, todennäköisesti liikkuisin sillä joka paikkaan.
Joskus nuoruudessa tuli ”tuunailtua” autoja ja tykkään edelleenkin rassata autoja itse
Panostan elämässäni siis enemmän taloudelliseen kestävyyteen; elän oman varallisuuteni mukaan, enkä velkaannu hankintojeni johdosta. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot, vai miten se meni. Raha on muutenkin minulle vain välttämätön paha, parhaimmat kokemani elämykset eivät ole olleet ostettavissa.
Yö soivien metsojen keskellä oli aistikokemus vailla vertaa.
Sosiaalinen kestävyys on yhteiskunnallisesti oikeudenmukaista ja tasa-arvoista kehitystä sekä hyvinvoinnin tasapuolista jakaantumista. Noh, koko yhteiskuntaan en voi suoraan vaikuttaa, mutta omasta puolestani kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä yritän kohdella kaikkia tasapuolisesti ja lisätä kanssakulkijoiden hyvinvointia. Osaan myös vaatia itselleni ja lähimmäisilleni oikeudenmukaista kohtelua, jos koen ettei kohtelu ole tasapuolista. Pienet arjen kohteliaisuudet ja toisen huomioon ottamiset ovat minun tapojani vaikuttaa toisten jaksamiseen ja viihtyisyyteen.
Kulttuurinen kestävyys on erilaisten kulttuurien hyväksymistä ja oman kulttuuriperinnön säilyttämistä ja kehittämistä. Itse olen kiinnostunut erilaisista kulttuureista ja hyväksyn kyllä erilaisia kulttuureja, jos ne vain eivät loukkaa ihmisoikeuksia tmv. Omasta kulttuuriperinnöstä olen myös kiinnostunut, eritoten ajasta, jolloin ihminen eli luonnossa luonnon ehdoilla ja kehitti erilaisia myyttisia tarinoita elämän asioista, joita ei voinut sen ajan tiedolla selittää.
Kestävää kehitystä voidaan siis soveltaa moniin osa-alueisiin ja niiden toteuttaminen lähtee pitkälti omista asenteista ja arkirutiineista. Koen itse olevani aika valveutunut valinnoissani ja niiden vaikutuksista, vaikka varmasti teen myös paljon valintoja, joissa kestävä kehitys jää toissijaiseksi. Mottoni ehkä onkin, että aina ei voi olla systemaattinen ja järkevä, vaan joskus on mentävä fiiliksen mukaan 😉
elamanlokikirja.wordpress.com 