Osallistuin taas kevään villivihannes/-yrttikurssille ja sen innoittamana päädyin kesyttämään näitä vallattoman villejä luonnonkasveja ja tuotoksia kirjalliseen ja kuvalliseen muotoon. Itse suosin villiyrteissä helposti tunnistettavia lajeja, joita esiintyy runsaasti asuinseudullani. Näihin kuuluu esimerkiksi kaikille tuttu nokkonen, joista kerätään lehdet, jotka voidaan kuivata tai pakastaa tuoreeltaan tai kiehauttaa muutaman minuutin ajan vedessä (toimenpiteet poistavat poltinkarvojen pistävyyden). Teimme nokkosista herkullisia nokkossipsejä:
Nokkosen lehdet vain pellille, päälle öljyä ja ripaus suolaa, sitten parisataa asteiseen uuniin toviksi kunnes lehdet ovat ruskehtavan rapsakoita. Melkoinen vitamiini ja hivenainepommi!
Teimme nokkosista myös pestoa. Kiehautimme noin litran verran nokkosia ensin kattilassa ja huuhtelimme kylmällä vedellä. Sitten tehosekoittimella murskasimme tasaiseksi massaksi nokkoset, desin auringonkukan siemeniä, 3 valkosipulin kynttä, desin parmesan juustoraastetta sekä 2 desiä oliiviöljyä. Makumieltymyksen mukaan lisäksi suolaa ja valkopippuria. Käy esimerkiksi pastan kanssa tai leivän päällä.
Lisäksi jälkiruuaksi nokkoslettuja voikukkamarmeladin kera! Nokkoslettujenkin ohje on hyvin simppeli;
1 ½ desiä nokkosia, 5 dl maitoa, 4 dl hiivaleipäjauhoja, 2 kananmunaa, 1 tl sokeria, 2 tl suolaa ja 1 rkl öljyä
Ensin sekoitetaan kuivat aineet keskenään, sitten lisätään maito + muut ainekset ja annetaan tekeytyä noin tunti ennen paistamista.
Toinen helposti tunnistettava kasvi on maitohorsma ja lisäksi kun tunnistaa horsman jo versovaiheessa, on horsma erittäin monipuolinen villiyrtti. Maitohorsman lehdet, varret ja juuret sisältävät runsaasti C-vitamiinia ja tanniineja ja horsmalla on myös nesteitä poistava vaikutus. Maitohorsmakeitoksella on kansanlääkinnässä hoidettu vatsa- ja suolistovaivoja ja horsman uskotaan lisäävän lehmien maidontuotantoa (joidenkin mukaan siitä kasvi on nimensäkin saattanut saada).
Horsman versoja voidaan keitettynä käyttää esimerkiksi parsan ”korvikkeena” tai tuoreeltaan lisukkeena kaalisalaatissa:
Lisäksi horsman lehtiä voidaan käyttää teehen (niin kuivattuna, tuoreeltaan kuin hiostettunakin), salaatteihin ja muihin ruokiin.
Myös ketunleipä eli käenkaali on monille tuttu jo lapsuudesta, kun niitä popsittu maasta sellaisenaan. Maku on raikkaan hapan, mikä johtuu sen sisältämästä oksaalihaposta.
Ketunleivästä saa myös raikkaan salaatin vuohenputken, poimulehden ja lehtisalaatin kanssa ja kukat kannattaa hyödyntää koristelussa.
Myös voikukka on tuttu ja monipuolinen villiyrtti. Voikukka sisältää B-vitamiinia ja kaliumia sekä runsaasti karoteenia ja C-vitamiinia ja sitä pidetään ruuansulatusta edistävänä yrttinä. Kannattaa etsiä varjopaikan voikukkia, joiden lehdet ovat mahdollisimman ehytlaitaisia; niissä on vähemmän karvaita makuaineita ja väkevän lehtiruodin osuus on pieni.
Voikukan nuppuja voi keittää miedossa suolavedessä kasvislisäkkeeksi ja maustaa vaikka etikalla tai balsamicolla. Lehtiä paistelimme öljyssä ja lisäsimme mausteeksi sitruunamehua ja ripauksen suolaa. Juuria hyödynnetään mausteena ja paahdettuna kahvin korvikkeena.
Voikukista voi keittää myös marmeladia; noin 2 desiä voikukan kukintoja keitetään kymmenisen minuuttia 2 desissä vettä, jonka jälkeen seos siivilöidään ja joukkoon lisätään 0,75 dl hyytelösokeria. Seosta sekoitetaan kunnes sokeri liukenee ja hyytelö kirkastuu. Oli muuten hyvvää nokkoslettujen kanssa!
Helposti tunnistettaviin kasveihin kuuluu myös poimulehti, joka sisältää runsaasti C-vitamiinia sekä erilaisia tanniineja ja orgaanisia happoja. Poimulehtiä silppusimme salaatin ja tuorejuuston sekaan, mutta teimme myös teeleipiä.
Poimulehti-teeleivät:
4 dl hiivaleipäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2 rkl öljyä
2 dl maitoa
1 dl poimulehtiä
Ensin kuivat ainekset sekaisin, sitten loput ainekset sekoitetaan joukkoon ja taputellaan taikina leivinpaperille kahdeksi pyöreähköksi leiväksi. Paistetaan uunissa 225 asteessa noin 20 minuuttia. Päälle käy hyvin nokare voita tai siankärsämötuorejuustoa:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 valkosipulin kynsi
1 dl poimulehtiä
2 rkl sitruunamehua
5 rkl hienonnettua siankärsämöä
Kaikki pilkotaan pieniksi paloiksi ja sekoitetaan tuorejuustoon.
Luonto tarjoaa siis meille syötäväksi monenlaisia kasveja ja yrttejä, joiden maku ja ravintopitoisuus ovat usein viljeltyjä kasveja paremmat. Mutta kohtuus kaikessa. Yhden suosituksen mukaan yhtä yrttiä suositellaan käytettävän maksimissaan kahden viikon ajan, jonka jälkeen suositellaan vaihtamaan toiseen yrttiin, koska jotkut yrtit voivat olla liiallisesti käytettynä myrkyllisiä. Villivihannekset ja -yrit ovat hyvä lisä ruokavalioomme ja niitä keräillessä saa hyötyliikuntaa luonnossa. Pikkuhiljaa tällaisen harrastuksen kautta uskon löytäväni sisäisen metsästäjä-keräilijäni, jonka intuitio toteuttaa vanhan sanonnan: Mitä tekee mieli, sitä keho tarvitsee!
elamanlokikirja.wordpress.com 