Haapsalu ja Rakvere

Keskiviikkona hevosten aamuruokinnan jälkeen päätin lähteä katsomaan minkälainen paikka se Haapsalu on. Pieni ja söpö merenrantakaupunkihan se oli kapeine mukulakivikatuineen, mutta enemmän silmääni miellytti Haapsalun piispanlinna.

Piispanlinna 1200-luvulta.

Jotta linnoitusta olisi päässyt tutkimaan tarkemmin, olisi pitänyt maksaa sisäänpääsymaksu, joten pihinä ihmisenä päätin tyytyä kiertelemään ulkopuolella.

Kävin myös ihastelemassa ulkopuolelta Haapsalun rautatiemuseota.

Aikamatka 1900-luvun alkuun.

On komia!

Paluumatkalla löysin tuulimyllyrakennuksen, jota ehkä oli kunnostettu kodiksi? Minä ainakin voisin asua tuossa!

Laitsen kartano tai pikemminkin linna vuodelta 1892.

Ovet olivat suljettu, sillä rakennus odottaa kunnostusta.

Näkymä puutarhaan pääovelta.

Tuommonen tuulikaappi kelpaisi mullekin!

Ratsastin myös illasta ja ihmettelin miksi Kegums vaikutti hyvin väsyneeltä ja tahmealta. (Osa?)syy selvisi kun vein hevosen karsinaan ja huomasin, ettei vesikuppiautomaatti toiminut. Eikai sitä nyt juosta jaksa jos on kauhea jano!

Torstaina heräiltyäni aloin tehdä lähtöä, tälläkertaa Tallinnan itäpuolelle. Määränpääni oli Valasteen vesiputous ja Ontikan rantatörmä, mutta päätin kääntyä Rakveren kohdalla takaisin päin sillä taivas näytti sen verran synkältä ja salamat välkkyivät. Suunnistin siis Rakveren keskustaan ja löysin mäen päältä komean vanhan linnoituksen.

Ilma alkoi näyttää uhkaavalta, joten tein u-käännöksen. Jälkeenpäin kuulin, että Rakveren ympäristössä on usein kovia myrskyjä ja trombeja, joten hyvä että käännyin…

Rakveren linnoitus sijaitsee näkyvällä ja näkevällä paikalla.

Linnan ympäristössä käyskenteli eläimiä, kuten vuohia ja hanhia. Entisaikaan eläimiä kasvatettiin ruuaksi piirityksen varalta.

Myös tähän linnaan oli sisäänpääsymaksu, mutta tyydyin vierailemaan vain 20 senttiä maksaneessa vessassa.

Mäellä vartioi myös iso Tarvas patsas, joka vuonna 2002 pystytettiin Rakveren kaupungin 700-vuotisjuhlan kunniaksi.

Seuraavaksi suunnistin Vanamõisan kartanolle, joka on rakennettu vuosina 1856-1859.

Kartanon henki oli jotenkin hieman pelottava ja rakennusta ympäröi varjostava metsä. Vaikka ovia ja ikkunoita oli naulattu kiinni, osa esteistä oli purettu…

Kartanoa ei paljon puiden lomasta näkynyt. Kattohaikaran aterointia pelottava ilmapiiri ei näyttänyt haittaavan.

Löysin paluumatkalta myös Palmsen kartanon, jonka ympärillä käppäilin tovin ja tajusin, että alueella olemisesta olisi pitänyt maksaa, joten en kiertänyt koko aluetta. Näin kuitenkin mainoksen, että kartanon alueella olisi tulossa suuret hobusepäevät, joten ehkä silloin palaan alueelle ajan kanssa ja maksan kuuliaisesti sisäänpääsymaksunkin.

Palmsen kartano sijaitsee Lahemaan kansallispuistossa, joten koko alue oli kyllä upea ilmestys!

Vihreä rakennus oli toiminut jonkinlaisena kylpylärakennuksena, mutta nykyään se toimii kahvilana. 

Kartanon takapihalla sijaitsee puutarhalabyrintti.

Puistossa sijaitsee iso kasvihuone, jossa ennen on kasvatettu mm. meloneita, persikoita ja ananaksia.

Sama rakennus toiselta puolelta. Jaksaisikohan itsekin panostaa noin paljon kasvihuoneeseen?

Nappasin kuvan kasvihuoneen ovelta kun en uskaltanut mennä sisälle.

Hieman toisenlaisessa kunnossa oli Kolgan kartano. Kartanon sisälle ei päässyt, mutta kyltit kertoivat, että vielä joku aika sitten kartanon alueella on ollut enemmän tarjontaa vierailijoille.

Kartanon alue oli iso ja se on ollut joskus Viron suurin kartano; maita on ollut 50 000 hehtaaria.