Torstaina kävin tekemässä aamutallin vanhemman virolaisnaisen kanssa, joka puhui vain viroa, mutta sehän ei haitannut. Hän selitti minulle hirveästi ja uskallan väittää että ymmärsin suurimman osan.
Kerta olin niin aikaisin hereillä, päätin lähtä käymään naapurissa, eli Tallinnan eläintarhassa, heti kun ovet aukesivat. Sain kierrellä aamupäivän aikalailla itsekseni, mutta aikaa alueen kiertämiseen kului lopulta viisi tuntia ja päivällä alkoi olla ajoittain aika tungosta. Räpsin kännykällä kuvia minkä kerkesin ja alla muutamia otoksia.
”Äää älä nyt pussaa mua kun toi kuvaa”
”Siis tällä on taas ripsi silmässä!”
Ice Age orava yrittää nakertaa itsensä pois pinteestä.
Mitkä ripset!
Przewalskinhevosia, mutteivät kylläkään villejä.
Punaniskakenguruiden perhepotretti.
Valkotöyhtötamariini
Joku sorkkaeläin (erilaisia kauriita ja lampaita oli ainakin kymmentä eri sorttia).
Idylliset maisemat.
Berberi vööthiiri (suomeksi raitahiiri)
Rausk rousk
Jellona näytti hieman stressaantuneelta kiertäessään aitauksessa samaa uraa edestakaisin.
Toisella puolella oli jellona, joka teki samaa.
Jääkarhut olivat aika ankeannäköisessä häkissä ja kiipesivät seiniä pitkin.
Myös kahdesta muusta lajitoverista eristetty norsu näytti apaattiselta; haisteli muurin yli ja keinui paikallaan stressaantuneen oloisena.
Naapurissa norsuilla oli paratiisi.
Paljonkohan kattia ketuttaa kun vieressä hyppii surikaatteja lasin takana? Niin lähellä, mutta niin kaukana.
Fasaaneja oli joka lähtöön.
Ja muita tipuja.
Ja muutama pöllö.
Tuota olisi ollut mukava vielä kokeilla, jos huutava nälkä ei olisi pakottanut lähtemään.
Perjantaina minun täytyikin selvitä ”aamutallista” yksin. Lainausmerkit siksi, että sain työt valmiiksi vasta kuudelta illalla. Jo pelkästään heinien jakoon vierähtää melkein tunti, vaikka talli ei ole edes täynnä (yhteensä karsinoita 70, tällähetkellä hevosia ehkä vajaa 50). Aamulla jaetaan samalla myös väkirehut ja sitten kello 11 pelkät heinät ja klo 13 väkirehut. Ja kyllä muuten haba kasvaa!
Ajattelin ennen tänne lähtöä, että täältä saisi hyviä vinkkejä pienemmänkin tallin pyörittämiseen, sillä luulisi näin isossa tallissa työtä helpottavien ja nopeuttavien toimenpiteiden olevan tarpeen. Noh, opinpahan taas ainakin mitenkä ei kannata tehdä. Täällä on kuulema ollut suunnitelmissa uudistaa tiloja/rakentaa uusia, mutta raha-asiat tahtoo aina olla kaiken uuden ja kivan hidasteena.
Veskimetsan ratsastuskeskuksen julkisivu, vasemmalla maneesi.
elamanlokikirja.wordpress.com 